Muistoja alakoulusta

Kahdeksan vuotiaana aloitin ensimmäisen luokan silloisen parhaan ystäväni V:n kanssa. V:n kanssa teimme kaiken yhdessä vapaa-ajalla ja koulussa. Hän kohteli minua poikana ja olimme yhdessä porukassa muiden poikien kanssa. Pukeuduimme V:n kanssa samanlailla ja muistan miettineeni monesti, että haluaisin olla samanlainen kuin hän. Minulla oli tuolloin pitkät hiukset, mutta pidin niitä aina kiinni, mielestäni pitkät hiukset eivät olleet vain tytöille. Toivoin iltaisin nukkumaan mennessäni, että kun herään minulla olisi pojan keho, ei ollut.

Olin myös kahdeksan vuotias, kun mummini osti minulle ensimmäiset miesten bokserit, siitä lähtien en ole muita käyttänytkään ja äitini ja mummini ostivat niitä lisää. Äitini sanoi silloin, että niitä sopisi pitää vain kotona, mutta pidin niitä aina, olin sitten missä vain.

Ensimmäisellä luokalla meillä oli tyttöjen ja poikien yhteiset liikuntaryhmät ja viihdyin liikuntasalissa. Pukuhuoneiden jaottelua en silloin ajattelut, sillä pystyin olemaan ilman paitaa, koska eihän minulla mitään rintoja tuolloin ollut. Housut kuitenkin vaihdoin suihkukopissa, ettei muut näkisi boksereitani.
Muistan erään liikuntatunnin jälkeisen hetken, kun olin vaihtamassa housuja suihkukopissa ja sinne tuli meidän luokkalainen tyttö:

Tyttö: "Miksi sä vaihdat sun housut täällä, kun tuolla olisi tilaa sulle?"
Minä: "Öö..kun mulla on tälläset alushousut", sanoin ja osoitin boksereitani.

Tyttö: "Hah, käytänhän mäkin mun isoveljen vaatteita kotona"

Minä: "Ai käytät vai?"

Tyttö: "Joo!", vastasi tyttö ja poistui paikalta nauraen. Nauraen naurua, joka ei ollut ilkeää tai pilkkaavaa vaan huoletonta ja hyväksyvää.

Pidin tuolloin uimisesta ja kävin uimassa kesäisin mummin kanssa, minulla oli aina uimashortsit pelkästään ja muut vanhemmat katsoivat paheksuen tätä. Minusta se ei ollut tavallisesta poikkeavaa ollenkaan. Eihän kahdeksan tai yhdeksän vuotiaan lapsen paljaassa yläosassa ole mitään väärää. Omasta mielestäni minun tarvitsi olla vain oma itseni.

Kolmannella luokalla vaihdoin koulua ja uudessa koulussa olikin poikien ja tyttöjen liikuntaryhmät erikseen. Tyttöjen kanssa oli vaikeaa pelata pallopelejä, joista tykkäsin paljon, kun ei ne halunnut pelata tai sit niitä sattui. Poikien ryhmään en saanut mennä. Suurimman osan liikuntatunneista tein omia juttujani, enkä kuunnellut ollenkaan ohjeita, sillä minähän en mitään tanssia tai muuta vastaavaa tee. Liikunnan arvosanani laski erinomaisesta tyydyttävään. Olin aika katkera tästä, sillä opettaja ei ymmärtänyt minua ja pidin kuitenkin liikunnasta todella paljon. Opettajan mielestä vain niskuroin ja käyttäydyin huonosti. Loppuen lopuksi haistatin pitkät koko liikunnalle ja aloin lintsailemaan tunteja.

Olin aina käyttäytynyt ja pukeutunut poikamaisesti ja ulosantini oli maskuliininen. Viidennellä luokalla kuitenkin sain jonkun päähänpiston, että olisipa edes yksi päivä jolloin en erottuisi joukosta. Oli kevätjuhlapäivä ja pukeuduin mekkoon ja muihin tyttömäisiin asusteisiin, se oli ensimmäinen kerta seitsemään vuoteen ja viimeiseksi jäi. Minulla oli myös hiukset auki, ne hiukset jotka olivat olleet jo 12- vuotta kiinni.
Mutta tämä oli päivä, jolloin kukaan ei kyseenalaistanut minua ja jopa meidän koulun rehtori kehui ulkonäköäni ja sain stipendin positiivisesta käyttäytymisestä, jota en voinut uskoa, sillä käytökseni oli aina ollut lievästi sanoen huonoa.
Aloin jo ymmärtämään asioita jonkin verran, vaikka en vieläkään tiennyt mistä olisi kyse. Sen ymmärsin, että oli surullista miten minut huomattiin vain tuona päivänä, kun en ollut oma itseni.

Muut alkoivat jo olemaan kiinnostuneita pojista tai tytöistä, minä en. Katselin kyllä poikia ja tyttöjä, mutta suurimmaksi osaksi otin mallia pojista ja ihailin heitä sen takia, että halusin itse näyttää samalta.

Kuudennella luokalla leikkasin hiukseni lyhyeksi ja tunsin olevani vapaampi. Kukaan ei oikein reagoinut hiusteni muutokseen, sillä tuntui että ne olisivat aina olleet niin.
Tällöin tutustuin myös yhteen tyttöön, johon ihastuin todenteolla, tämä ihastus kesti viisi vuotta.

Minua on kiusattu koko ala-aste aika pukeutumiseni, ulkonäköni ja käyttäytymiseni vuoksi, eli voisi sanoa että transsukupuolisuuden vuoksi. Tämän lisäksi minua kiusattiin muunmuassa hampaista, jotka olivat onnettomuuden takia hieman vinossa ja ovat erittäin kauniit tänä päivänä sekä siitä, että olin isokokoisempi kuin muut, olen kuitenkin pienestä asti ollut erittäin harteikas ja roteva sekä olin luokan pisin.
Kiusaaminen oli ensimmäisellä ja toisella luokalla fyysistä ja psyykkistä, mutta muilla luokilla pelkästään psyykkistä.
Kuudennella luokalla kiusaaminen hellitti, sillä vuoden vanhemmat kiusaajat olivat siirtyneet jo yläkouluun.
Kiusaamisen takia pelkäsin todella jatkaa yläkouluun, sillä ajattelin kiusaajien jatkavan kiusaamistani.

Tästä voisin tehdä toisen osan, missä kerron muistojani yläkoulusta