2 viikkoa hormoneita

Tänään, tai oikeastaan eilen tuli täyteen kaksi viikkoa testoilla. Vaihdoin jo ensimmäisten päivien jälkeen tuohon neljään pumppaukseen ja sillä olen nyt jatkanut. Mitään huimia muutoksia ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ääni on muuttunut hieman matalammaksi ja laulaminen on todella vaikeata, leukaan on tullut tummia karvoja muutama hassu ja olen laihtunut pari kiloa. Ärsyttää kun ei ole pariin viikkoon päässyt salille nostelemaan rautaa, kun on selkä ihan jumissa, pitäis varmaan käydä hierojalla tai jotain, että saisi sen kuntoon. Psyykkisistä muutoksista avopuolisoni on huomauttanut mielialan vaihteluista, näitä en kyllä itse huomaa juurikaan sillä mielialani on vaihdellut laidasta laitaan koko elämäni ajan. Olen kyllä huomannut pientä ärtyisyyttä ja jotenkin tuntuu että ajattelee joitakin asioita eritavalla. Yleisesti ottaen mielialani on kuitenkin parempi, sillä dysforia (kehon viha) on ollut todella vähäistä.
Muuten tässä prosessin edetessä muukin elämä sujuu hyvin, olen saanut vahvistuksen siitä, että lähden maaliskuussa vaihtoon Maltalle! Olen pitkään halunnut lähteä taas ulkomaille, sillä rakastan matkustamista ja tämä vaihtoehto on erittäin hyvä mahdollisuus siihen. Olen todella innoissani ja jännittynyt, mutta samalla mua oikeasti pelottaa mennä sinne kokonaan yksin, täysin vieraat ihmiset ja vieras maa. Samalla on ikävää jättää Suomeen oma perhe, avopuoliso ja ystävät sekä rakkaat lemmikit *nyyh*. En tiedä miten selviän tästä kaikesta, stressaa. Lentoliput on jo ostettu ja pitäisi alkaa tekemään tarvittavia paperihommia ja muita järjestelyjä ennen lähtöä. Aion kyllä tehdä kaikkea kivaa ennen lähtöä, viettää aikaa kaikkien rakkaiden kanssa ja nauttia.

Ensimmäinen viikko

En tosiaan muista milloin viimeksi olisin kärsinyt kuukausittaisista "naisten vaivoista", mutta ne alkoivat eilen. Ei mikään mieluinen juttu todellakaan, selvisi ehkä syy kokoaikaiselle pahoinvoinnille. Mua on siis viikon verran huimanut, sattunut päähän ja oksettanut. Tänään on ensimmäinen päivä kun ei ole mitään vaivaa vaan tuntuu hyvältä. Noh en ole huomannut kuitenkaan mitään uusia vaikutuksia, mutta soittelin tuossa ruokatauolla äitini kanssa ja hän sanoi, että ääneni olisi madaltunut huomattavasti, sitä odotellessa että myös muut huomaisivat sen. On vaikea huomata itse sitä, kun elää koko ajan itsensä kanssa. Samoin karvoituksessa on vaikea huomata muutoksia, sillä olen jo valmiiksi tumma ja karvainen, ehkä sitten kun niitä alkaa kasvamaan huomattavammin. Kärsivällisyys on avainsana tässä projektissa.

4 päivää hormoneita

Aloitin testosteronihoidon 24.11.2017 ja siitä on nyt neljä päivää. Sinällään mitään muutoksia en ole odottanut, sillä tiedän että tämä prosessi ja hormonit vaativat aikaa paljon. Mutta olen mä jotakin huomannut jo, en tiedä kuinka mahdollista se on mutta näin on.

Aamuisin mun kurkku tuntuu karhealta ja ääni on painoksissa, mutta päivää kohden se tasaantuu, tämä on uudempi juttu ja saattaa tulla hetkiä kun puhun niin ääni droppaa matalammaksi. Toisena vaikutuksena olen huomannut seksuaalisen halukkuuden lisääntyvän. Kolmas vaikutus on sitten niin sanottu huonompi vaikutus, mulla on KOKO AJAN nälkä, siis jatkuvasti, kun taas tätä ennen ei ollut tuskin koskaan. Neljäntenä vaikutuksena haittapuoli nimittäin päänsärky, jatkuva päänsärky eikä särkylääkkeet auta. En tiedä mitä teen tämän kanssa ja johtuuko tämä testoista vai niistä tableteista.

Keltarauhashormonitableteista minulla tuli alavatsa kipeäksi, huimausta ja mielialani vaihtelivat tosin se voi johtua myös testoista, mutta kun lopetin nämä tabletit niin mielialani tasaantui, huimaus lähti ja alavatsakipu lähti pois. Lopetin ne keltarauhashormonitabletit, jotta tiedän mitkä vaikutukset ovat testoista peräisin ja mitkä olivat tableteista peräisin. Päänsärky jatkuu edelleen, kyselin apteekista ja sanoivat, että on normaalia hormonallistenlääkkeiden yhteydessä. Jos pitkittyy vielä niin soitan hormonipolille asiasta.

23.11.2017 Hormonipoli

Tänään mulla oli lääkärin tapaaminen Tayssin lapsettomuus- ja hormonipoliklinikalla. Lähdin tapaamiseen yhdessä äitini kanssa, sillä autokyyti näin lumisateella kuulosti houkuttelevalta.

Lääkäri kävi läpi normaaleja terveyteen liittyviä asioita ja kävimme yhdessä läpi esitietolomakkeet, jotka olin saanut postissa. Lääkäri ultrasi minut vatsan päältä ja kaikki oli kunnossa, tämän ajaksi äiti laitettiin käytävään odottelemaan. Muuta haittaa operaatiosta ei ollut, mutta tämä geeli oli ällöttävää ja tahmasi vatsani ja bokserit.

Äiti kutsuttiin takaisin ja alettiin käymään läpi miljoonannen kerran hormonikorvaushoidon ja testosteronin vaikutuksia, joistä olen hyvinkin tietoinen, mutta niistä on aina hyvä puhua.


Testosteronihoidon yleensä haluttuja vaikutuksia ovat äänenmurros, parrankasvun käynnistyminen ja muun karvoituksen lisääntyminen koko kehon alueelle, lihasmassan ja lihasvoiman kasvaminen ja kehon rasvan määrän väheneminen, ihon paksuuntuminen, klitoriksen kasvaminen, psyykkisesti tasaisemmat mielintilat sekä seksuaalisen halukkuuden kasvaminen. (Trasek)


Kuten kaikissa lääkkeissä ja erityisesti hormonivalmisteissa on sivuvaikutuksia, niitä löytyy myös testosteronista. Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat: akne, kaljuuntuminen, lihominen, aggressiivisuus, näläntunne, veritulppariski, veren punasolujen määrän kohoaminen, migreeni, iho-oireet, turvotus ja maksan rasittumisen riski.


Muutokset ovat yksilöllisiä ja osa muutoksista ei palaudu, vaikka testosteronihoidon lopettaisi ja osa muutoksista palautuu.


Lääkäri alkoi käymään läpi sitä, miten hoito minun kohdallani toteutettaisiin. Lääkäri laittoi minulle reseptin Tostran nimiseen testosteronivalmisteeseen ja johonkin keltarauhastabletteihin. Mulla ei oo koskaan ollu menkkoja ainakaan mitenkään säännöllisesti, koska mulla on pcos, näiden keltarauhastablettien olisi tarkoitus saada mulle aikaan yhdet sellaiset, jonka jälkeen niitä ei enää tulisi, huoh. Mun pitää syödä niitä tabletteja 12 päivää.


Lääkäri neuvoi mua Tostran-geelin levityksessä ja annostuksessa. Ohjeena oli 2 painallusta ensimmäiset 2 viikkoa, jonka jälkeen kahteen kuukauteen asti mennään 4 painalluksella ja sen jälkeen ylläpitoannoksena olisi 6 painallusta päivässä.


Seuraavan kontrolliajan hormonipolille lääkäri laittoi minulle ensi vuoden toukokuulle eli puolen vuoden päähän, alustavasti puhuttiin jo, että silloin saisin vaihtaa testosteronipiikkeihin.


Vaikka olen innoissani tästä kovasti ja vihdoin saan aloittaa kauan odottamani hormonikorvaushoidon, niin on yksi asia joka mieltäni painoi ja keskustelimme siitä lääkärin kanssa. Nimittäin biologinen vanhemmuus ja hedelmättömyys. Ikinä en haluaisi itse lasta synnyttää, mutta olisi hienoa että olisi edes mahdollisuus pakastaa omia munasoluja ja niiden avulla saada lapsi. Moni ei ehkä tätä tiennyt, että vaikka sitä ei julkisella puolella tarjota on transmiesten mahdollista yksityisellä lääkäriasemalla pakastaa omia munasolujaan, jotka voidaan hedelmöittää ja istuttaa naisen kohtuun. Tämä pakastus operaatio voidaan tehdä ennen testosteronihoitoja tai se voidaan tehdä vielä senkin jälkeen kun olet käyttänyt testosteronia vuosia! Tällöin olet lapsen biologinen vanhempi. Mutta tässäkin huvissa on kustannuksien lisäksi suuri kysymysmerkki, jos olet luovuttanut munasoluja pakastukseen ja haluat niitä myöhemmin käyttää sen jälkeen kun olet vaihtanut juridisen sukupuolesi, ei ole varmaa saatko niitä käyttöösi. Tämä on naurettavaa.


Vaikka aina kohutaan siitä, että transsukupuolisen täytyy olla hedelmätön, jotta juridinen sukupuoli voidaan vahvistaa. Eli täytyy olla vähintään vuodenpäivät käytettynä hormonihoitoja. Tämä on täyttä paskaa ja varsinkin tämä lause, jonka kuulin lääkärin suusta "Vaikka se näin laissa määrätäänkin, ei se juuri koskaan pidä paikkaansa. Kirjoitamme vain hedelmättömyystodistuksen, vaikka sitä ei voida todistaa". Näin se vain Suomessa menee, ollaan niin paljon jäljessä tässä aikakaudessa, että ollaan ainoa pohjoismaa, jossa transihmisiltä vaaditaan hedelmättömyyttä. Tämä loukkaa ihmisoikeuksia pahasti.


Noh joka tapauksessa aion huomenna aloittaa tablettien syömisen ja testosteronigeelin levittämisen, koska täytyy huomenna käydä aamusta verikokeissa missä mitataan erilaisia arvoja ennen hoidon aloittamista. Heti kun olen käynyt labrassa laitan ensimmäisen annokseni. Palaillaan taas.

Muistoja alakoulusta

Kahdeksan vuotiaana aloitin ensimmäisen luokan silloisen parhaan ystäväni V:n kanssa. V:n kanssa teimme kaiken yhdessä vapaa-ajalla ja koulussa. Hän kohteli minua poikana ja olimme yhdessä porukassa muiden poikien kanssa. Pukeuduimme V:n kanssa samanlailla ja muistan miettineeni monesti, että haluaisin olla samanlainen kuin hän. Minulla oli tuolloin pitkät hiukset, mutta pidin niitä aina kiinni, mielestäni pitkät hiukset eivät olleet vain tytöille. Toivoin iltaisin nukkumaan mennessäni, että kun herään minulla olisi pojan keho, ei ollut.

Olin myös kahdeksan vuotias, kun mummini osti minulle ensimmäiset miesten bokserit, siitä lähtien en ole muita käyttänytkään ja äitini ja mummini ostivat niitä lisää. Äitini sanoi silloin, että niitä sopisi pitää vain kotona, mutta pidin niitä aina, olin sitten missä vain.

Ensimmäisellä luokalla meillä oli tyttöjen ja poikien yhteiset liikuntaryhmät ja viihdyin liikuntasalissa. Pukuhuoneiden jaottelua en silloin ajattelut, sillä pystyin olemaan ilman paitaa, koska eihän minulla mitään rintoja tuolloin ollut. Housut kuitenkin vaihdoin suihkukopissa, ettei muut näkisi boksereitani.
Muistan erään liikuntatunnin jälkeisen hetken, kun olin vaihtamassa housuja suihkukopissa ja sinne tuli meidän luokkalainen tyttö:

Tyttö: "Miksi sä vaihdat sun housut täällä, kun tuolla olisi tilaa sulle?"
Minä: "Öö..kun mulla on tälläset alushousut", sanoin ja osoitin boksereitani.

Tyttö: "Hah, käytänhän mäkin mun isoveljen vaatteita kotona"

Minä: "Ai käytät vai?"

Tyttö: "Joo!", vastasi tyttö ja poistui paikalta nauraen. Nauraen naurua, joka ei ollut ilkeää tai pilkkaavaa vaan huoletonta ja hyväksyvää.

Pidin tuolloin uimisesta ja kävin uimassa kesäisin mummin kanssa, minulla oli aina uimashortsit pelkästään ja muut vanhemmat katsoivat paheksuen tätä. Minusta se ei ollut tavallisesta poikkeavaa ollenkaan. Eihän kahdeksan tai yhdeksän vuotiaan lapsen paljaassa yläosassa ole mitään väärää. Omasta mielestäni minun tarvitsi olla vain oma itseni.

Kolmannella luokalla vaihdoin koulua ja uudessa koulussa olikin poikien ja tyttöjen liikuntaryhmät erikseen. Tyttöjen kanssa oli vaikeaa pelata pallopelejä, joista tykkäsin paljon, kun ei ne halunnut pelata tai sit niitä sattui. Poikien ryhmään en saanut mennä. Suurimman osan liikuntatunneista tein omia juttujani, enkä kuunnellut ollenkaan ohjeita, sillä minähän en mitään tanssia tai muuta vastaavaa tee. Liikunnan arvosanani laski erinomaisesta tyydyttävään. Olin aika katkera tästä, sillä opettaja ei ymmärtänyt minua ja pidin kuitenkin liikunnasta todella paljon. Opettajan mielestä vain niskuroin ja käyttäydyin huonosti. Loppuen lopuksi haistatin pitkät koko liikunnalle ja aloin lintsailemaan tunteja.

Olin aina käyttäytynyt ja pukeutunut poikamaisesti ja ulosantini oli maskuliininen. Viidennellä luokalla kuitenkin sain jonkun päähänpiston, että olisipa edes yksi päivä jolloin en erottuisi joukosta. Oli kevätjuhlapäivä ja pukeuduin mekkoon ja muihin tyttömäisiin asusteisiin, se oli ensimmäinen kerta seitsemään vuoteen ja viimeiseksi jäi. Minulla oli myös hiukset auki, ne hiukset jotka olivat olleet jo 12- vuotta kiinni.
Mutta tämä oli päivä, jolloin kukaan ei kyseenalaistanut minua ja jopa meidän koulun rehtori kehui ulkonäköäni ja sain stipendin positiivisesta käyttäytymisestä, jota en voinut uskoa, sillä käytökseni oli aina ollut lievästi sanoen huonoa.
Aloin jo ymmärtämään asioita jonkin verran, vaikka en vieläkään tiennyt mistä olisi kyse. Sen ymmärsin, että oli surullista miten minut huomattiin vain tuona päivänä, kun en ollut oma itseni.

Muut alkoivat jo olemaan kiinnostuneita pojista tai tytöistä, minä en. Katselin kyllä poikia ja tyttöjä, mutta suurimmaksi osaksi otin mallia pojista ja ihailin heitä sen takia, että halusin itse näyttää samalta.

Kuudennella luokalla leikkasin hiukseni lyhyeksi ja tunsin olevani vapaampi. Kukaan ei oikein reagoinut hiusteni muutokseen, sillä tuntui että ne olisivat aina olleet niin.
Tällöin tutustuin myös yhteen tyttöön, johon ihastuin todenteolla, tämä ihastus kesti viisi vuotta.

Minua on kiusattu koko ala-aste aika pukeutumiseni, ulkonäköni ja käyttäytymiseni vuoksi, eli voisi sanoa että transsukupuolisuuden vuoksi. Tämän lisäksi minua kiusattiin muunmuassa hampaista, jotka olivat onnettomuuden takia hieman vinossa ja ovat erittäin kauniit tänä päivänä sekä siitä, että olin isokokoisempi kuin muut, olen kuitenkin pienestä asti ollut erittäin harteikas ja roteva sekä olin luokan pisin.
Kiusaaminen oli ensimmäisellä ja toisella luokalla fyysistä ja psyykkistä, mutta muilla luokilla pelkästään psyykkistä.
Kuudennella luokalla kiusaaminen hellitti, sillä vuoden vanhemmat kiusaajat olivat siirtyneet jo yläkouluun.
Kiusaamisen takia pelkäsin todella jatkaa yläkouluun, sillä ajattelin kiusaajien jatkavan kiusaamistani.

Tästä voisin tehdä toisen osan, missä kerron muistojani yläkoulusta

19.11.2017 Aloitus

Vihdoin sain aikaiseksi tehdä tämän blogin, jonka perustamista olen ajatellut jo vuosia. Tämän blogin tarkoituksena on jakaa minun omaa kertomustani transsukupuolisuudesta ja muista elämäni kokemuksista vuosien varrelta ja tulevaisuudesta. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja olen kuullut, että minulla on siihen jonkinlainen lahja, ken tietää.

Voin kertoa hieman itsestäni, että pääsette esimakuun siitä, minkälainen miehenalku täällä tekstiä naputtelee. Olen 18-vuotias nuori transmies ja asun Uudellamalla. Opiskelen turvallisuusalaa ja työn lisäksi se on tullut elämäntavaksi osittain. Töiden ulkopuolella pelaan pelejä, käyn kuntosalilla, opiskelen, matkustan, katson elokuvia, teen ruokaa sekä vietän aikaa perheeni, ystävien ja avopuolisoni kanssa. Perus elämää ja siihen kuuluvia pienempiä ja suurempia haasteita.

Teen tätä blogia ennen kaikkea itseäni varten, jotta voin muistella ja lukea omia kokemuksiani myöhemmin. Mutta haluan tehdä tätä myös sen takia, jotta jokainen asiasta kiinnostunut ja asian kanssa painiva voisi löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa. Sen takia, että asiasta tiedottomat ehkä saisivat oikeaa tietoa ja että transsukupuolisuus tulisi enemmän ihmisten tietoon, sillä se on vieläkin osittain tabu ja sen ei todellakaan pitäisi olla. Ja viimeisinpänä, mutta ei vähäisinpänä syynä siksi, että samassa tilanteessa olevat saisivat mahdollisesti jonkinlaista tukea tai kokemusta siitä, että tämän asian kanssa painivia on muitakin eli et ole yksin.